Kruuna vai klaava - Portti tuntemattomaan
Kruuna vai klaava?
Mikään elämässä ei ole randomia tai sattumaa. Mikään ei ole sattumanvaraista. Monesti kun pyöritämme noppaa tai heitämme ilmaan kolikon oletamme, että lopputulos on sattuman aikaansaannosta. Oletamme, että lopputulos on täysin randomi.
Oikeasti tämä ei pidä paikkaansa. Nopan tai kolikon liikkeisiin vaikuttavat monet eri ilmiöt ja tekijät, kuten esim. massa, ilmanvastus ja pyörimisnopeus. Se, että emme tiedosta noita ilmiöitä ei tarkoita etteikö niitä olisi olemassa. Jonkin ilmiön leimaaminen sattuman piikkiin on helppo tapa ohittaa se, että lopulta me emme vain tiedä. Se on hyvä tapa paeta tietämättömyyttämme ympärillä pyörivistä asioista, (tässä tapauksessa pyörivästä kolikosta :D).
Kolikko ja noppa ovat kuitenkin vain muutama esimerkki. Leimaamme asioita sattumaksi jatkuvasti, jotkut enemmän jotkut vähemmän. Sattuma on kuitenkin vain yksi keksimämme laatikko/rajoite.
Ehkä osa tästä tietämättömyydestä on valittua, emme halua tietää kaikkea. Ihmisaivojen on helpompi käsitellä asioita pieninä laatikkoina, sen sijaan että näkisimme asian laajana kokonaisuutena.
Emme lopulta tiedosta paljoakaan. Olemme ymmärryksemme ulkopuolella olevien asioiden ympäröimänä jatkuvasti. Emme tiedä miksi kadulla oleva tyyppi saapui sinne minne saapui, emme tiedä miten tietokoneen näyttö on valmistettu ja osa meistä ei edes tiedä miten kanamuna paistetaan, saati ole koskaan edes nähnyt kanamunaa... Silti monesti ajattelemme tietävämme kaiken ja oletamme olevamme joka asiassa oikeassa. Ehkä emme tykkää olla häviäjiä ja tämän takia mielemme on oppinut pitämään oikessa olemisen illuusiota yllä kynsin ja hampain, vaikka meille esitetty data esittäisi vastakkaista.
Laatikoimme myös ihmisiä ja asioita eri ryhmiin, pienempiin paketteihin, koska emme halua käsitellä kokonaista laajaa kokonaisuutta. Helpompaa on leimata ihminen esim. ikäluokkaan - "nuoret on tollasia", politiikan mukaan - "vasemmistolainen" tai vaikkapa nörtiksi. Samalla tavalla jotkut leimaavat ulkoisesti rajottuneita (vammaiset, liikerajoitteiset, äkkiliikkeitä omaavat jne.) tyhmiksi tutustumatta itse henkilöihin ja huomaamatta, että joukossa on hyvinkin älykkäitä ihmisiä. Se, että joku änkyttää tai ontuu ei tarkoita sitä, että hän ei osaisi ajatella.
Hienointa tässä on kuitenkin se, että voimme hyväksyä sen, että lopulta emme tiedä. Voimme hyväksyä oman tietämättömyytemme ja rajoittuneisuutemme ja pyrkiä katsomaan asioita laajemmin. Emme enää tuomitse tatoitua tyyppiä ensinäkemältä linnakundiksi, vaan uskallamme ottaa selvää, kenties puhua hänen kanssaan. Kenties meille selviääkin, että kyseessä olikin ihan mukava kolmen lapsen isä, joka nyt vain halusi ilmaista elämänkokemuksiaan ja rakkauttaan musteella ihossaan.
Ehkä laatikointi on vain tapa rajoittaa omaa itseämme, koska meiltä puuttuu halu
ottaa asioista itse selvää.
Olemmeko osittain kadottaneet yhteyden ympäristöömme sekä omaan intuitioomme?
Onko meissä sisäinen potentiaali olla syvemmin yhteydessä kaikkeen, tietää miten kaikki toimii laajempana kokonaisuutena?
Itse uskon, että intuitio/tunteiden kuunteleminen on yhteys laajempaan alitajuiseen
tietoisuuteen, jota voimme joskus prosessoida tietoisestikkin. Aivomme prosessoi alitajuisesti ympäristöämme, lukemaamme, kokemaamme jne. paljon laajemmin kuin voimme tietoisesti ymmärtää. Uskon, että intuitio on portti tähän tietoisuuteen.
Lopuksi haluan sanoa vielä, että kuunnelkaa intuitiotanne/tunteitanne. Saattaa olla, että niiden kautta voit olla tietoisempi ympärillä tapahtuvista asioista ja täten voit olla tietoisesti yhteydessä ympäristöösi vaikuttamalla asioihin. Kannattaa myös nauttia tutkimisesta ja kokemisesta, vain siten voit olla oikeasti tietoinen ympäristöstäsi. Ympäristöllä tässä tarkoitan kaikkea mitä koet. Älä jätä tekemättä asioita mistä voisit oppia, vaikka epäonnistuisit.
Lopuksi haluan vielä jakaa kanssanne kuvan siitä miten päästä intuitioon käsiksi, millä muullakaan kuin kolikolla. ;)
Vapauttakaamme kahleemme, avatkaamme laatikkomme, kehittykäämme ihmisinä.
Tässä videon aihe myös audiovisuaalisessa muodossa. :)
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Olisiko aika tunnustaa, että kansanedustajalaitos pitää korvata taskulaskimella?
Mikään ei ole sattumaa siinä mielessä, että kvanttitasolle mentäessä voidaan kaikki aina paluttaa binäärirelaatioksi, "ON" tai "EI". Kaikki mikä tapahtuu tai on olemassa nyt tai tulevaisuudessa tässä maailmakaikkeudessa voidaan periaatteessa laskea etukäteen. Ongelma on vain siinä, että ainoastaan "kaikkitietävällä" voi olla tieto ja kapasiteetti käsitellä joka-ainoata maailmankaikkeuden alkeishiukkasta fysikaalismatemaattisen mallin osana. Meille ihmisille ja tehokkaimmimmillekin rakentamillemme tietokoneille sellainen on täysin ulottumattomissa.
Niinpä käytännön syistä voimme kyllä todeta, että ihmisen kannalta maailmassa ja elämässä on kokonainen leegio asioita, joita voidaan nimittää sattumaksi. Esimerkkisi rahan tai nopan heittämisestä on siinä mielessä kuvaava, että sen suhteen voimme vielä ymmärtää, että tulos olisi laskettavissa, jos vain saisimme aivan tarkan tiedon nopan painosta, materiaalin kimmoisuudesta, ilmanvastuksesta, heittonopeudesta ja suunnasta, sekä materiaalista, johon se osuu ym, ym, ym, ...
Vastaavasti siis kaikki muukin on periaatteessa laskettavissa, jos uskomme täydelliseen materialismiin. Tällä tarkoitan sitä, että ihmisillä ja muilla elävillä olennoilla ei oikeastan olisikaan itsestä riippuvaa tahtoa, vaan tahto tulisi aivosolujen kautta laskettavissa olevan fysikaalisen mekanismin kautta, johon vaikuttaisi kyllä ratkaisevasti ulkoiset impulssit, mutta nekin sitten vastaavasti olisi laskettavaissa materialistisesti...
Kovin näyttää visaiselta dilemmalta.
Näen, että sattuma nähdään joskus asiana johon ei vaikuta mikään tekijä, että se vain jotenkin oudosti tapahtuisi ilman, että olisi yhteydessä mihinkään. Tähän hain korjausta, että helpompaa olisi vain sanoa suoraan, että emme tiedä millä tavalla nämä tekijät vaikuttavat tai, että emme edes tiedä kaikkia tekijöitä jotka vaikuttavat. Olet oikeassa siitä näkökulmassa, että lopputuloksen kannalta kolikon heiton lopputulos on sattumaa tai tarkemmin ottaen tuntematonta vielä heittohetkellä.
Vesa,
oliko sattumaa, vai tietoista, että käytit alussa tautologiaa eli toistoa.
"Mikään elämässä ei ole randomia tai sattumaa."
Samaahan nuo tarkoittaa.
Itse uskon kaaosteoriaan, eli maailmakaikkeudessa kaikki on jatkuvassa kaaoksessa ja törmäyskurssilla, jonka takia tapahtuu mitä tapahtuu. Tämän takia tapahtumia ennakkoon on melko vaikea etukäteen laskea.
Intuition väitetään syntyvän syvemmällä aivoissa sijaitsevassa caudate-tumakkeessa. Tähän tulokseen ainakin japanilaiset tutkijat olivat tulleet tehdessään testejä japanilaisten shakkimestareiden keskuudessa. Tästä uutisoi aikoinaan YLE tiedesivuillaan.
Hyvä huomio. Tietoista se oli. Käytän joskus/monesti asiaa vahventaessani saman asian eri ilmauksia jolloin lukija voi samaistua tekstiin paremmin, johtuen mihin ilmaisuun on tottunut. Nuorten keskuudessa mm. tuota sanaa randomi viljellään aika paljon niin heitin sen mukaan soppaan. :)
Kaaosteoriaan en ole paljoa tutustunut, mutta näkisin, että lopulta kaikki on yhteydessä kaikkeen ja syy -seuraussuhteiden aikaansaannosta + vapaa tahto (mahdollisuus tehdä tietoisia valintoja). Uskon kuitenkin, että tuon systeemin sisälle sopii kaaoskin, tai ainakin kokemus kaaoksesta kun ei tunnista niitä prosesseja jotka vaikuttavat. Muurahaiskeonkin suhina voi vaikuttaa kaaokselta kaukaa katsottuna, mutta jokaisella on oma tehtävänsä ja kaikki toimivat yhteisen hyvän eduksi kantaen oman kortensa kekoon, kirjaimellisesti. :D
Vesa, kun tulet vanhemmaksi, uskon että kaaosteoria alkaa tuntumaan sinusta aika todennköiseltä vaihtoehdolta. Kyllä se elämä meinaan opettaa, heh.
Ja tuosta muurahaispesävertauksesta. Pitänee paikkansa, ulkopuoliselta näyttää aika sekavalta hyörinältä, mutta toimivat järjestelmällisesti. kaikki on siis hyvin siihin asti kun kaaosteoria tulee mukaan.
Eli paikalle sattuu eksymään karhu, joka hajoittaa pesän etsiessään muurahaisenmunia syötäväksi.
Ennalta-arvaamaton kaaos iski jälleen.
Seppo totta, että karhun paikalletulo vaikuttaa muurahaiskeon/muurahaisten näkökulmasta kaaokselta. Jos katsomme asiaa laajemmasta näkökulmasta, vaikkapa metsän näkökulmasta, niin siihen kuuluu karhu ja karhu toimii omien vaistojensa varassa. Tästä näkökulmasta on ihan normaalia että esim. karhu tai muurahaiskarhu saattaa sillon tällöin tulla syömään muurahaisia tai heidän muniaan, se on osa luonnon normaalia toimintaa.
Näin tarkasteltuna kaaos olisi vain sisäinen prosessi kun ei tunneta vaikuttavia tekijöitä.
Vesa, totta, että metsän ja luonnon näkökulmasta muurahaispesälle voi eksyä karhu, joka tuhoaa pesän. Pointti tässä onkin siinä, että emme voi tietää etukäteen, mille pesälle karhu eksyy ja mille ei. Joku pesä säästyy ja joku tuhoutuu.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 8 kommenttia